torstai 27. helmikuuta 2014

Ol niingon gotonas...

...toivottaa yks kyltti Rauman rajalle tullessa. Mä sairaslomailen, joten päätettiin äidin kanssa lähteä Raumalle vähän kiertelemään kauppoja ja käytiin myös katsomassa mammaa ja pappaa! Joku viis tuntii ympäriinsä kiertelyy kiilakoroilla ja jalat kiittää. Tuli tehtyy pari vaateostosta ja tietysti peruskosmetiikkaa, koska ne pääsee aina loppumaan samaan aikaan kaikki!

Citymarketissa teinipeileilyy, koska siellä ei voi käydä joka päivä. Subwayruokaa, koska sitä ei voi syödä joka päivä. Tuli muuten aivan täydellinen paketti tällä reseptillä: vaalea leipä ja grillattu kana. Ei juustoo, mut saa paahtaa. Salaattia, tomaattia, kurkkua ja sipulia. Kastikkeina kevytmajoneesi ja makea sipuli ja mausteina suolaa ja pippuria.

Punnitse & Säästä on mulle uus tuttavuus. Siellä oli vaikka mitä ihania juttuja ja oisin voinu ostaa vähän kaikkee sieltä, mutta päädyin vaan hunajapaahdettuihin pähkinöihin, suolattuihin pistaasipähkinöihin ja papaijapaloihin. Ja viereisessä kuvassa kengät, jotka tappoivat mun jalat. :( Tykkään niistä silti tosi paljon!

Kupillinen muumimamman voimajuoma -teetä mamman luona (jota voi melkein verrata muumimammaan persoonansa vuoksi), lintulaudalla vierailleet pikkulinnut ja suloinen koira. Ne ilostutti mua tänään! Ja nyt alan katsomaan tän viikon salkkarijaksoja jee.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Miten blogi kuuluu aloittaa?

Mä en nyt ihan handlaa näitä alkukirjoituksia, mutta vaikeaa se tuntuu olevan jokaiselle ekan postauksen kirjoittajalle. Vai oonko yksin tämän asian kanssa? Mut ehkä tämän ensimmäisen tekstin ei tarvitsekaan olla mikään ihmeellinen, sen kuuluu vaan olla. Niinku sellanen alkusysäys. Mun mielestä blogii voi lähtee rakentamaan pala palalta. En osaa vielä varmaksi sanoa, että mitä kaikkea tämä blogi tulee sisällään pitämään, mutta toivon mukaan se ajan myötä alkaa selkiytymään.

Siinä se "pakollinen" naamakuva. Mun iltaa ilostutti (siis onko se edes sana?) tänään lautasellinen äidin tekemää hyvää mannapuuroa mustikkakeitolla ja ylisöpön lemmikkini ruokailuhetki. Miten voi kuulua semmosta hiljasta rouskutusta, kun tolla ei ole edes kunnon hampaita.